Pullantuoksuinen arki Ajatuksia neljän seinän sisältä.

Jos sitä vaan vituttaa?

Anna syödä aina kun vauva haluaa, älä anna syödä aina kun se haluaa, vie vyöhyketerapiaan, lopeta itse maito-, vilja- ja kananmunatuotteiden käyttö, älä syö sitä Lidl:n tummaa suklaatakaan. Pistetäänpä tähän väliin Gavisconia maksimiannoksella. Röyhtäytä huolella, syötä mahdollisimman pystyasennossa. Hanki rintareppu, hanki korvatulpat, hanki nenäliinat ja lisätään Zantacia otettavaksi pari kertaa päivässä. Pidä vauvaa paljon vatsallaan, älä pidäkään kun se puklaa niin paljon, kokeillaan maidonsakeuttajaakin nyt vielä ja anna maitohappobakteereja vaikka kahta laatua samaan aikaan. D-tipat ovat pakollisia, kyllä se vatsa niihin tottuu, kokeile eri merkkejä. Syö itse paljon maitohappobakteereja niin vauva saa niitä maidosta, mutta d-vitamiinia se ei todellakaan saa maidosta. Hoidetaan väliin vähän sammastakin. Kääri kapaloon, kanna olalla, kuljeta vaunuissa, ota läheisten apu vastaan ja pysy rauhallisena.

 

Siinä nyt ainakin pääpiirteittäin vinkkejä, joita tuli kokeiltua vauvan kanssa, joka alkuun harrasti hereillä ollessaan lähinnä vain syömistä ja huutamista. Listan viimeisen konstin noudattaminen sujui kaikkein heikoimmin. Mutta mikä sitten auttoi? Se kiinnostaa varmaan ainakin niitä, jotka nyt epätoivoisesti googlaavat apua omalle nyytilleen. Minäpä kerron. Ei mikään. Siinä vain kävi niin, että yhdentoista viikon kypsän iän kohdalla huuto loppui kuin nappia painamalla. Juuri silloin kokeiluun ei oltu enää otettu yhtään uutta vippaskonstia ja kaikilla lääkkeilläkin oli heitetty vesilintua jo ajat sitten.

 

Kannattaako sitten mitään kokeilla sydäntä särkevästi (ja toki myös suunnattoman ärsyttävästi) huutavan vauvan hätään? Sanoisin, että kannattaa. Se on sentään terapiaa ainakin itselle.

 

Jos ja kun tiedonetsinnän aloittaa netistä, tulee löytämään mitä erilaisimpia konsteja vauvan olon helpottamiseksi. Ruokavaliovinkit ovat ehkä kaikkein tavanomaisimpia. Mieleeni ei näin äkkiseltään tule yhtäkään ruoka-ainetta, jonka käytön lopettamista ei olisi suositeltu imettävälle. On jokaisen oma asia, jaksaako huutavan tulokkaan kanssa ruveta pistämään lautasmalliaan uuteen uskoon. Jos varman päälle haluaa pelata, äidin tiukan raanavesidieetin pitäisi toimia vauvan kuin vauvan kohdalla. Maidon tulo voi kyllä loppua, mutta siitähän ne idut niitä vatsavaivoja juuri saavat.

 

Vyöhyketerapia on merkillinen hoitomuoto, jota uskaltaisin ehkä yllyttää kokeilemaan melkein mihin tahansa vauvan vaivaan. Kolmekymppiä voi kuulostaa hurjalta summalta siitä, että joku hetken aikaa hipeltää vauvan jalkapohjia. Itsekin tunsin oman terapiareissumme ajan olevani vain jonkun huuhaatohtorin kusetettavana. Mutten silti voinut olla hämmästelemättä sitä, ettei rauhallisesti autokopassa vastaanotolle saapunut vauvani alkanut raivota missään vaiheessa. Lisäksi hän nukkui koko paluumatkan ja kiskoi kotona pisimmät päiväunensa siihen mennessä. Nukkuessaan hän vaikutti leijuvan ainakin pari milliä ilmassa ja olevan jonkinlaisessa zen-tilassa. Vasta nälän yllätettyä hän muisti olevansa ammatiltaan melusaastuttaja. Ilo oli lopulta aika lyhytaikainen, mutta toki tarpeellinen. Vaikka vyöhyketerapeutti näyttikin vauvan jalkapohjasta kohtia joita kannatti kotona hieroa, en kyennyt itse auttamaan vauvaani samanlaiseen rentouden tilaan. Mutta yhden, vähintäänkin kolmenkympin arvoisen jutun siellä opin: vauvan saa jopa kakkaamaan jalkapohjaa painelemalla. Se oli pienen ilmavaivaisen ummetuspotilaan hoivaajille iloinen ja jännä juttu. Pekka Routalemmen tavalla jännä, mutta jännä kuitenkin.

 

 

Minua harmittaa jälkikäteen lähinnä se, että väsyneinä lähdimme niin moneen lääkekokeiluun mukaan. Siinä missä joistain tropeista saatiin apuakin, tuli kylkiäisenä sen verran pahoja haittavaikutuksia, että ne nollasivat hyödyt. En tekisi samaa uudestaan. Netissä suorastaan lietsotaan vanhempia hakemaan lääkinnällistä apua kärsivälle lapselleen. Ja toisaalta lääkkeitä myös määrätään hyvin avokätisesti. No.. Jälkiviisaana on hyvä jeesustella. Tehty mikä tehty.

 

Veikkaan, että yleisesti vanhemmat mainostavat vauvan ihmeparannuskeinona sitä, mitä ovat viimeiseksi kokeilleet ennen kuin oma huutaja on rauhoittunut. Kuinka moni vauva on todella parantunut vyöhyketerapialla, närästyslääkkeillä tai kapaloon sullomalla? Mitä jos se elämän ensimmäinen vitutuskausi vain sattui menemään ohi juuri silloin, kun niitä kokeiltiin? Toivottavasti kovin moni lapsi ei sen takia ainakaan juo pullotolkulla lääkkeitä turhaan.

 

Äitiyden ensitietokurssi ei ollut helppo, mutta läpäisinpä sen kuitenkin. Parasta tässä kaikessa on ollut se, että minut hulluudenpartaalle saattanut vinku-iita paljastui aika mahdottoman parhaaksi yksilöksi rauhoituttuaan. Saattaisin pitää lapseni helppoja päiviä itsestäänselvyytenä, jos alku olisi ollut iisimpi. Hankalat hetket ovat oikeastaan nykyään niin harvinaisia, että niitä jopa pelästyy, - vaikkei hysteerisen itkuraivarin syy edes ole aina niin vakava kuin voisi olettaa.. Itse jouduin taannoin toteamaan, että vauvani kauhistui meikattua naamaani ja räjähtäneestä ponnarista avattuja hiuksiani. Olen miehelleni ja ystävilleni hieman loukkaantunut, etteivät ole viitsineet ikinä mainita kehnoista ehostustaidoistani.

 

Sinulle, epätoivoinen kotiorja, tahdon nyt laihaksi lohduksi sanoa, että se menee ohi.. Joskus. Kunnes tulee jotain uutta. Meillä on alettu potea hampaidenluomistuskaa. Se on verraten hyvin pieni vaiva. Joku helpomman mukulan kanssa aloittanut olisi varmaan jo aivan hermoraunio.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän MattiUusimies kuva
Matti Uusimies

Uskon vankasti että jotkut mukulat vaan on hankalampia kuin toiset, päteehän sama aikuisiinkin... niihin kai jo vanhentuneisiin 'jätä se vaan huutamaan itsekseen, niin keuhkotkin kehittyy'-juttuihin taas en usko, vaan eiköhän niitä keinoja ja konsteja kannata ainakin yrittää, juuri niin kuin kuvailetkin

Käyttäjän Make666 kuva
Marika Salonen

Totta. Saapahan pahimpia tulipaloja sammuteltua. :)

Käyttäjän usjussi kuva
Heikki Karjalainen

Missäs sinun vanhempasi ovat, jotka ovat sinut kasvattaneet tai mummo tai joku viisas vanhempi nainen.

Käyttäjän Make666 kuva
Marika Salonen

En kerro. Ties mikä stalkkeri sinäkin olet.

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset